Korpeaa niin kovasti, etten vieläkään ole päässyt salitreeniä suorittamaan, kun vieläkin on pientä sairauden jälkeistä kituuttamista! 

Onneksi olen kuitenkin jo kevyesti käynyt lenkillä ja huomenna ajattelin mennä kuntokeskuksen tarjoamalle Sh'BAM tunnille kokeilemaan, että kuinka keho pysyy mukana :) Ensimmäiset lenkit menivät sinänsä ihan hienosti, ottaen huomioon etten ole koko kesänä paljoa lenkkeillyt. Intervalliharjoituksilla mennään ja aamulenkit ovat jälleen palaamassa osaksi aamurutiinia.

Enemmän tuottaa hankaluuksia ruokavalion seuraaminen. Onko kukaan muu huomannut, kuinka sosiaalinen asia ruoka loppujen lopuksi onkaan? Ruuan varjolla kokoonnutaan yllättävän usein, kun mennään kahville ja syömään yhdessä ja jokaisissa illan istujaisissa on aina joku leiponut jotain, mitä on "pakko kaikkien maistaa." Tietenkin tällaisissa tilanteissa voi aina kieltäytyä ja sanoa, että on tarkalla ruokavaliolla, mutta kyllä siinä lopulta alkaa tuntea olonsa hieman yksinäiseksi, kun ravintoloissa kaikki käristetään rasvassa ja pyöritetään majoneesissa, niin mitään ei voi ravintoloissa syödä.

Toinen ruuan kanssa ilmennyt ongelma on alati muuttuva päivärytmi. Aamulla ei välttämättä tiedä, minne päivä mukanaan kuljettaa. Näin ollen jokaisissa tilanteissa ei ole valmistautunut eväiden kanssa ja ruokaa on jostain saatava. Onneksi kuitenkin raejuustoa voi usein syödä paljaaltaan, mutta kasvikset haluaisin aina jossain pestä ennen syömistä. :/